P7 | Baqio - Angeles
300km | +18 - +26 | Aurinkoa, pilviä, aurinkoa
Sam on kyllä liikuttava. Tänäänkin kuten kaikkina edellisinäkin aamuina hän käyttää moottorit lämpimiksi ennen lähtöä niin meidän kuin muiden hotellin asukkaiden iloksi. Kaikkien muiden asukukkaiden mielipiteistä en kuitenkaan ole ihan varma, koska äänevaimentajamme ovat tyhjää täynnä ja hörinät sen mukaiset.
Ja... aamupäivän ensimmäiset sata kilometriä olivat tie ja maisema huippua. Baqion ja Aritaon välinen tie meni ainakin omaan topkymppiin ellei jopa topkolmeen. Hulppea, hulppea ja hulppea.
Huikopalat paikallisella mäkkärillä Jollibeessa ja pääsemme matkamme ensimäisille suorille. Välillä leveää suoraa monilla autoilla ja välillä kapeaa suoraa riisipeltojen keskellä. Lopuksi uutta moottoritietä, joka hinnoiteltu sen verran korkealle, että ajamme sillä miltei yksin. Teneremme eivät ole motarilla parhaimmillaan, mutta eivät mukise vastaankaan. Körryyttelemme viimeisen puoli tuntia 80-100... sataaneljääkymppiä Tenerellä pääsee mittarin mukaan ;) ... Samille ei arvaa mennä sanomaan että tuli kokeiltua. Teneret ovat hänelle kuin omia lapsia.
Päivän päättäri on Angeles... enkelten kaupunki joka syntynyt amerikkalaisten, nyt lappakutetun Clarkin tukikohdan viereen. Joukkoomme liittynyt amerikkalainen Greg tietää menon olleen villiä etenkin Vietnamin sodan aikaan ja vuoteen 1991 saakka jolloin tukikohta suljettiin. Mutta saa se nykyinenkin meno maalaispojan silmät pyörimään ympyrää... ;)
---
Yläkuva; Tilapian, yhden sortin kalan, viljelyaötaita Baqion lähimailla
Toiseksi ylin; Riisipellon kyntöä. Riisipeltoja on paljon, mutta maa joutuu silti tuomaan riisiä.
Keskellä; Hauskaa tasamaa baanaa riisipeltojen välissä.
Toiseksi alin; Pekka nukkuu sarvissa moottoritiellä.
Alakuva; Tietulliasema. Filippiineillä tehty sama mitä monessa kehitysmaassa. Rakennettu hulppea moottoritie ja hinnoiteltu se tavallisen käyttäjän kipukynnyksen tuolle puolen.
