Kookospalmuja ja riisiterasseja :)

P13 | Manila

2010-01-21T17:39:00.000-08:00

P13 | Manila

Matka päättyy ja blogi vaikenee. Yleinen mielipide meidän konepyöräkuljettajien keskuudessa on, että Filippiinit yllätti positiivisesti. Itsekin olin varautunut enemmän tasamaahan, josta nousee tulivuori siellä ja toinen täällä. Pyörien saanti on jatkoa ajatellen ainoa ongelma... markkinarakoa olisi vuokraajalle jolla olisi riittävästi tarpeeksi suuria pyöriä.

---

Yläkuva; Manila Cityä Manila Bayn rannasta.

Keskellä; Kaupungista löytyy myös aitoa neuvostoarkkitehtuuria.

Alakuva; Aamuruuhkaa naapurikorttelin aamutorilla.

P12 | Angeles / Pinatubo - Manila

2010-01-21T17:21:00.000-08:00

P12 | Angeles / Pinatubo - Manila

70km | +22 - +30 | Aurinkoa ja puoliaurinkoa

Ja ei ollut ikävä ajopäivä tämä viimeinenkään. Kilometreissä ei paljoa, mutta ei niitä kerrykään kun välillä tullaan alas jäänluikasta mutaa sata metriä kerrallaan... ;) ... eli olimme ajelemassa Pinatubo tulivuoren rinteillä. Saman tulivuoren joka 1991 poksahti 36 kilometrin korkeuteen ja tuhkaa levisi Australiaan saakka.

Päivän GPS oli sama kuin eilenkin, eli nokka kohti kohteena olevaa tulivuorta... ja pyörät aina sillä rännillä joka vie eniten kohti vuorta. Toimii hyvin (ei pilvikelillä) ja tuo aina yllätyksen jos toisenkin.

Tänään jouduimme palaamaan samoja jälkiä. Kun olimme reitin lopussa tunnin puhkuneet viimeistä kilometriä alas, totesimme olevamme vesiputouksen juurella josta ainoa jatkoväline merenpinnan tasolle olisi koskikanootti, eikä edes puhallettavaa kanootia tullut matkaan. Ja kun kokeneita matkailijoita olemme, niin vesipulloakaan ei ollut kellään... ;) ... mutta se vain loppupelissä maksimoi PopColan nautinnon.

Al tulee kuudelta hakemaan hotellillta ja Al'n kuorma on valmiina lähtemään kohti Manilaa. Manilassa majoitumme samalle Maletan alueelle kuin tullessa. Tosin eri hotelliin kun hyvä vähän vertailla. Ja ympyrä sulkeutuu päättäripäivällisellä Havanna -ravintolassa mistä aloitimmekin. Juha jatkaa aamulla ennen kukon laulua kohti Suomea. Me muut pojat jäämme pariksi päivää vielä ihmettelemään Aasin elämää.

---

Yläkuva; Angelesin laidoilta löytyi hauskaa hiekanottamo, jonka hiekkatie vei sopivasti tulivuoren suuntaan.

Toiseksi ylin; Pekka päivän reitillä ylöspäin mentäessä.

Keskellä; Juha, Matti ja banaanipuut... odottelimme kun banaanijeeppi teki u-käännöstä jeepin levyisellä tiellä... ja kääntyi... ;)

Toiseksi alin; Matti alamäessä joka lopussa leveätä baanaa. Taustalla Mt. Ayarat, jonka maisemissa eilen ajelimme.

Alakuva; Tästä ei tie enää jatkunut, eikä minkäänlaisia kanootteja ollut matkassa.

P11 | Angeles / Ayarat

2010-01-19T07:06:00.000-08:00

P11 | Angeles / Ayarat

120km | +26 - +29 | Aurinkoa aamusta iltaan

Pomppupäivä. Itseasiassa hauskin ajopäivä. Haimme aamulla allemme Honda XR200't ja menoksi. Kohteena Ayaratin tulivuori. Huipulle emme päässeet koskaan mutta päivän tiet, jotka olivat välillä teitä ei ollenkaan olivat ykköstä kevyelle endurolle. Riisipellon laitoja, maissipellon laitoja, vuoristopolkuja ja välillä parimetristä kaislikkoa. Samin Tenereillä olisimme olleet pulassa.

Kaislikkoon jouduimme simpukankasvatusaltaan reunalla ajellessamme altaiden välisiä penkereitä, jotka muuttuivat umpikaislikoiksi. Hauskaa mutta myös rankkaa. Välillä pyörä eteni ainostaan sillä että kaverit vetivät etupyörästä pyörän upottua akseleita myöten mutaan... ;)

Tulivuoren rinteillä Juhan kytkin sitten irtisanoutui tehtävistään. Pyörä Jeepneyhyn ja Angelesiin. Ronaldo, puörien vuokraaja antoi uuden menopelin alle huomiseksi sen kummemmin mukisematta. Täytyy huomenna koittaa pitää pyörät hengissä minne sitten menemmekin.

---

Yläkuva; Kaislikossa suhisee. Juha päivän haastavimmalla osuudella.

Toiseksi ylin; Riisipellon penkereellä Mt. Ayarat taustalla.

Keskellä; Matti ja Matin taukofanklubi.

Toiseksi alin; Paikallisella R-Kioskilla. Meille ei tosin koskaan tarkalleen selvinnyt missä tämä ärrä oli.

Alakuva; Päivän helpoimpia teitä.

P10 | San Bernando - Angeles

2010-01-18T02:22:00.000-08:00

P10 | San Bernando - Angeles

0km | +23 - +27 | Auringosta pilviseen

Al tulee ysiltä kuten sovittu päivänä yksi. Al on kuskimme kun meillä ei ole omia monopelejä. Tulimme Al'n kanssa reilu viikko sitten Manilasta. Tänään Al heittää meidät Angelesiin, josta meillä pyörät pariksi viimeiseksi päiväksi.

Matka taittuu vajaassa neljässä tunnissa. Majoitumme Oranssiin Leijonaan, joka vaikuttaa oikealta hotellilta. Sam vei meidät ensimmäisellä Angelesin käynillä johonkin, joka oli enemmän tuntihotelli kuin varsinainen hotelli... ;)

Angelesissa burgerit huikopaloiksi ja postin hakuun. Vasta viides, jolta kysyn osaa nouvoa missä posti on... paikalliset eivät käy postissa? Posti löytyy ja baakkelssikahvitkin... ;) ... Loppupäivä rentoilua.

---

Yläkuva; Juha muikeana banaasplitin takana... sininen jäätelö jotakin perunan sukuista mutta hyvää.

Toiseksi ylin; Lenn-Ann... jokaisella Jeepnyllä on oma nimi.

Keskellä; Magadan Cityn pääkatu ja samaa kuin erinomaisen tyypillinen filippiiniläinen pääkatu.

Toiseksi alin; Al ja Al'n Nissan... päivän menopelimme.

Alakuva; Angelesin ostarin parkkis... :)

P9 | Olongano - San Bernando

2010-01-17T02:10:00.001-08:00

P9 | Olongano - San Bernando

320km | +25 - +30 | Sitä aurinkoa aamusta iltaan

Viimein Tenere-päivä alkaa aamiaisella Etelä-Kiinan meren rannalla. Sam on tapansa mukaan lämmittänyt koneet yhdeksäksi, joka lähtöaikamme. Matin sisäinen kone vähän aivastaa ja pärskii mutta lähtee käyntiin... ilmastointilaiteflunssa.

Päivän reitti kulkee enemmän ja vähemmän Luzonin länsirantaa. Meri oikealla. Riisipellot ja vuoret vasemmalla. Jos Samin kanssa ajetaan ensi vuonna niin sitten käänetyssä järjestyksessä. Vaikka päivän reitti ei paha olekaan niin ensimmäiseksi päiväksi sopisi paremmin kuin viimeiseksi kun maisemiltaan kuitenkin vaatimattomin.

Mutta yhtä kaikki, Teneret toimivat ja matka taittuu... loppua kohden Samilla tahtoo mennä kaahauksen puolelle, mutta kaikki perillä iltäpäivän lopussa ilman naarmun naarmua. Yhtään kaatumistakaan ei tullut Tenereillä, mikä hieno homma... olinhan kuiten matkassa varttuneella 50+ ryhmällä... ;)

Kahvit, San Miguelit ja suihkuun. Huomenna ajamisen suhteen välipäivä. Pari viimeistä päivää meillä alla sitten 200 kuutioiset monsterit... Honda XR200 endurot. Se Filpiineillä helpoiten saatavissa oleva menopeli. Saas näkee miten äijät niillä kulkevat... ;)

---

Yläkuva; Olonganon hotellimme edustaa... laivojen parkkipaikka.

Toiseksi ylin; Beach Boys ;)

Keskellä; Luzonin länsirantaa... autiota rantaa riittää Luzonilla satoja kilometrejä. Vain turistit puuttuvat. Koko Luzonin turistibusinesta leimaa edelleen tietty rähjäisyys. Amerikkalaiset aikaan rakennetut riisotit rapisevat nyt maahan kaikessa rauhassa.

Toiseksi alin; TukTukilla pääsee tarvittaessa koko suku.

Alakuva; Ja TukTukilla kulkee tarvittaessa koko huushollin huonekalut... :]

P8 | Angeles - Olonbago

2010-01-16T02:58:00.003-08:00

P8 | Angeles - Olonbago

170km | +24 - +28 | Aurinkoa aamusta iltaan.

Kevyt päivä hyvillä teillä ja Sam onkin lämmittämässä koneita vasta puoli kymmeneltä. Yksi Samin hauskoja piirteitä on asetella pyörät jonoon milloin missäkin ja ottaa niistä ryhmäkuva. Se tapahtuu myös tänään juodessamme iltapäiväkahvia. Baakkelssia tänään ei irronnut mutta keksejä kuitenkin... ;)

Aamupäivällä vielä pätkä motaria ja maisema muuttuu kumpuilevaksi. Korkeimman lähikummun päällä seisoo Marcosin pystyttämä 90 metriä korkea risti. Poikkisakarassa on ravintola-kahvila, mutta hissi mennyt rikki vuosia sitten eikä kukaan ole korjannut. Vanhemman väen keskuudessa on vielä ihmisiä, joiden mielestä kaikki oli Marcosin aikana paremmin, mutta nuoremmat näyttävät Marcisin ajalle keskisormea eikä Marcosin rakennuttamia monumettejä välitetä korjata.

Luzonin länsirannikko rehevää riisimetsämaisemaan mukavilla mutkilla. Samin takarengas alkaa halkeilemaan mutta muuten retkikuntamme etenee ongelmitta. Taiwanilainen halpiskumi, mutta hintalaatu-suhde kuulema kohdallaan.

Tänään päättärinä Olonbago... vapaasata-kaupunki ja selkeästi vaurainta osaa maasta mitä olemme nähneet. Majatalo Samilta yllättävä valinta... Yamaha-mies valinnut Suzuki Beach Hotellin.

---

Yläkuva; Angelesin ja Subikin välistä riisipelto maisemaa.

Toiseksi ylin; Pekka, Juha ja Matti Saramangan kalasatamassa Manilan lahden rannalle. Vesitietä kuvanottopaikasta Manilaan ainoastaa 50km.

Keskellä; Luzonin länsirannikkoa. Taustalla oleva metsä amerikkalaisten toisen suuren tukikohdan aluetta. Kuten Clarikissa, Subikissakin ollut noin 30000 sotilasta parhaimmillaan.

Toiseksi alin; länsirannikon vihreätä vehreätä baanaa.

Alakuva; Suomessakin bensavarkaudet voisivat vähetä oleellisesti jos otettaisiin mallia Filippiineiltä. Konekiväärimies mitareiden väliin vahtimaan, että jokainen maksaa... :]

P7 | Baqio - Angeles

2010-01-16T02:51:00.000-08:00

P7 | Baqio - Angeles

300km | +18 - +26 | Aurinkoa, pilviä, aurinkoa

Sam on kyllä liikuttava. Tänäänkin kuten kaikkina edellisinäkin aamuina hän käyttää moottorit lämpimiksi ennen lähtöä niin meidän kuin muiden hotellin asukkaiden iloksi. Kaikkien muiden asukukkaiden mielipiteistä en kuitenkaan ole ihan varma, koska äänevaimentajamme ovat tyhjää täynnä ja hörinät sen mukaiset.

Ja... aamupäivän ensimmäiset sata kilometriä olivat tie ja maisema huippua. Baqion ja Aritaon välinen tie meni ainakin omaan topkymppiin ellei jopa topkolmeen. Hulppea, hulppea ja hulppea.

Huikopalat paikallisella mäkkärillä Jollibeessa ja pääsemme matkamme ensimäisille suorille. Välillä leveää suoraa monilla autoilla ja välillä kapeaa suoraa riisipeltojen keskellä. Lopuksi uutta moottoritietä, joka hinnoiteltu sen verran korkealle, että ajamme sillä miltei yksin. Teneremme eivät ole motarilla parhaimmillaan, mutta eivät mukise vastaankaan. Körryyttelemme viimeisen puoli tuntia 80-100... sataaneljääkymppiä Tenerellä pääsee mittarin mukaan ;) ... Samille ei arvaa mennä sanomaan että tuli kokeiltua. Teneret ovat hänelle kuin omia lapsia.

Päivän päättäri on Angeles... enkelten kaupunki joka syntynyt amerikkalaisten, nyt lappakutetun Clarkin tukikohdan viereen. Joukkoomme liittynyt amerikkalainen Greg tietää menon olleen villiä etenkin Vietnamin sodan aikaan ja vuoteen 1991 saakka jolloin tukikohta suljettiin. Mutta saa se nykyinenkin meno maalaispojan silmät pyörimään ympyrää... ;)

---

Yläkuva; Tilapian, yhden sortin kalan, viljelyaötaita Baqion lähimailla

Toiseksi ylin; Riisipellon kyntöä. Riisipeltoja on paljon, mutta maa joutuu silti tuomaan riisiä.

Keskellä; Hauskaa tasamaa baanaa riisipeltojen välissä.

Toiseksi alin; Pekka nukkuu sarvissa moottoritiellä.

Alakuva; Tietulliasema. Filippiineillä tehty sama mitä monessa kehitysmaassa. Rakennettu hulppea moottoritie ja hinnoiteltu se tavallisen käyttäjän kipukynnyksen tuolle puolen.

P6 | Banaue - Baqio

2010-01-15T02:13:00.001-08:00

P6 | Banaue - Baqio

220km | +15 - +23 | Aamupilvet, aurinkoista, aurinkoista

Oli hiljainen yö. Ei yhdenkään moottorin pärinää mikä Aasiassa helposti ylellistä... :) ... ja edellinen ilta oli melkein kuin mökillä suomessa. Iltanuotiolla suomalaisessa kesäillan lämpötilassa. Vain kabanossit puuttuivat.

Aamun pari ensimmäistä tuntia ajamme kirjaimellisesti pilvessä. Näkyvyys tulee ja menee. Parhaimmillaan tai huonoimmillaan pyörän mitan. Mutta pilvet katoavat pilvien taivaaseen ja ympärillämme aukeaa jälleen lumiskertomuksen maisemat. Alan jo ehkä toistamaan itseäni, mutta minkäs tekee kun yhtä maisemaa seuraa toinen upeampi ja välillä tie keskellä harjannetta, joilloin molemmin puolin hulppeaa.

Viljelyterasseja riittää koko päivälle. Aamupäivän ympärillämme kasvaa riisiä. Iltapäivän vihanneksia. Luzonin vuoret ovatkin maan vihannesaitta. Päivän päättäri tänään Baqio, joka espanjalaisten hallintokaudella (1521-1898) maan kesäpääkaupunki viileässä vehreässä. Nyt enemmän ja vähemmän kuin pikkuamerikka. Ainakin se osa minkä itse näimme.

Illalla käymme viiden tähden hotellissa syömässä yhden tähden pihvit. Samin lähdettyä omalle takaisin majapaikkaamme toteamme, että kukaan meistä ei tiedä sen osoitetta. Nimen sentään muistamme. Taksimme ei ole koskaan kuullutkaan. Lähimmällä poliisiasemallakin Gonzales Inn on tuntematon tähti. Ennätän todeta, että tästä voi tulla mielenkiintoista kun osumme kohdalle sattumalta. Portit ovat kiinni ja Pekan ja minun huoneen avain huoneessa. Eikun kiipeämällä parimetrisen aidan yli ja hotellin emäntää herättämään. Emäntä paikalla ja pääsemme kaikki nukkumaan sisätiloissa... ;)

---

Yläkuva; Kotoisasti iltanuotiolla riisiterassien keskellä.

Toiseksi ylin; Filippiiniläinen pikkubussi mallia perus, Jeepney. Niitä kulkee kaikkialla ja joka paikassa. Kyyti halpaa joskin hidasta.

Keskellä; Juha jossakin kohtaa Cordilleran vuoristoa.

Toiseksi alin; Päivän maisemaa. Viljelyterassia, vuorta, kylää ja kippuratietä.

Alakuva; Korkeimmassa kohtaa Filippiinejä missä tie kulkee. Eli 2255 metriä merenpinnan yläpuolella

P5 | Santiago - Banaue

2010-01-14T05:44:00.000-08:00

P5 | Santiago - Banaue

130km | +19 - +24 | Aurinkoista, puoliaurinkoista ja pilvistä

Tänään rento päivä. Suuntana Banaue ja sen 2000 vuotta vanhat riisiterassit. Ja kieltämäti riisiterassit ovat vaikuttavat. Ne ovat kymmenissä kerroksissa vuorten rinteissä. Parhaimmillaan kerroksia liki sata ja jokainen riisinjyvä kannetaan terasseilta jalkapatikassa kapeita polkuja. Ja rehellisyyden nimissä on sanottava, että olen onnellinen, että en ole syntynyt Banaueen riisinviljelijäksi... ;)

Päivän tiet alusta loppuun hyväpintaista hurlikurli asvalttia. Mutkaa mutkan perään joiden ympärillä maisemat paranivat vain loppua kohden. Samin kasvomaisemat olivat päivän ensimäisellä tauolla tiukat. Pekka tuli taukopaikalle ilman takalaukkua. Laukun kiinnityshammas oli ottanut eilisestä rymistelystä itseensä ja päättänyt irrota tänään kokonaan. Sam laski selvästi hiljaa itsekseen kymmeneen sweitsin frangien vilistessä silmissä ja päätti olla kommentoimatta asiaa.

Banauen alueella pyörimme iltapäivällä turisteina. Stoppi siellä toinen täällä ja lopuksi kapuaminen parhaille terassimaisemilla. Päivän hotellimme myös hulppeissa riisiterassimaisemissa. Hotellin kahdeksan huonetta jotka ovat satoja vuotta vanhoja alpuperäsitaloja oli tuotu vuoren harjanteelle parijonoon ja jokaisesta hulppeat maisemat alas laaksoihin. Monenlaisissa paikoissa on tullut matkojen varrella majoituttua, mutta tämä selkeästi toptenissä.

---

Yläkuva; Juha ja Juhan Tenere matkalla etelään.

Toiseksi ylin; Soturi Sahamies taistelupäähineessään.

Keskellä; Riisiterassien maisemapaikan BigBand... sympaattisin orkesteri mitä olen kohdannut.

Toiseksi alin; Sam hotellin pihalla huoltohommissa... perilletulorituaaliin kuuluu öljyn tarkistus/lisäys ja ketjujen voitelu.

Alakuva; Matin hotellihuone, joka alunperin ollut asuinrakennus. Hotellin kaikki kahdeksan huonetta samaa sarjaa. Omistaja ostanut ne maaseudulta eri paikoista ja tuonnut ne osina nykyiselle sijainnilleen.

P4 | Bocus - Santiago

2010-01-12T06:22:00.000-08:00

P4 | Bocus - Santiago

212km | +24 - +28 | Aurinkoa, aurinkoa ja aurinkoa

IPhone soittaa marimbaa 0610... snoosi muistuttaa kymmentä minuuttia myöhemmin. Vähän pidempikin uni olisi maistunut, mutta jos ikämiehetkin jaksavat nousta niin minäkin jaksan. Olenhan porukan kuopus... 40+ ja lähestymässä keski-ikää.

Päivät eivät kuulema ole veljiä keskenään mutta jatkamme aamulla vähintään yhtä upeissa maisemissa kuin eilen lopetimme. Suurin ero on, että tie on hauskempi = ei päällystettä. Montua, kuoppaa ja raparänniä vuoren kyljessä. Ja jatkuu samanlaisena koko aamupäivän. Maisemina vuoristoa ja riisiterasseja.

Pari ensimmäistä tuntia maltamme pysyä Samin tahdissa... sitten ei enää. Annamme palaa ja näen sieluni silmin kuinka Sam kärsii pyöriensä puolesta. Me nautimme... ainakin siihen saakka kunnes Pekan tarakka romahtaa ja pakaasit leviävät vuoristoon. Sam purpattaa aikansa tavoitettuaan meidät Pekan katkenneita rautoja nippusiteillä ja rautalangalla kasatessamme. Rauhoittuu kuitenkin säällisesti ja matka jatkuu ;) ... Pekan takalaukun telineen raudat pettivät röykkyytyksessä.

Hupia riitti tälle päivälle 150km... loppumatka Santiagoon ihan yees sekin mutta tasaista maat. Santiagossa hitsauspaja löytyy hotellin vierestä ja tunti tulostamme Pekan pyörä on jälleen koossa. Ennen hotellia Sam ajoi meidät autopesulan pihaan. Tuumimme yksissä miehin että homojen hommaa. Pyöriä ei kuulu pestä kesken matkan ja tyydymme seuraamaan kun Sam pesee kaikki pyörät. Olisin mielelläni auttanut mutta kun en ole ennenkään pessyt pyörää kesken matkaa, niin ei nytkään voinnut aloittaa... ;)

---

Yläkuva; Aamuvuoristomutkia

Toiseksi ylin; Pekka taittaa mutkaa kohti pohjoista

Keskellä; 20+ katolla ja ties kuinka monta sisällä. Vuoristo 'jeepit' näyttävät täällä päin olevan suhteellisen täysiä... vastaavia oli päivän matkalla useita.

Toiseksi alin; päivän perusmaisemaan

Alhaalla; mies ja vesipuhveli ja lapset ja toinen vesipuhveli makalla pohjoiseen... ;)

P3 | La Union - Bogus

2010-01-11T04:36:00.000-08:00

P3 | La Union - Bogus

230km | +20 - +26 | Aurinkoa, puoliaurinkoa ja aurinkoa

Linda tulee juuri niin aikaisin hakemaan meitä kuin pelkäänkin hänen tulevan. Tasan kello puoli seitsemän... ;) ... seiskalta olemme jotakuinkin valmiit lähtöön. Viisikymmentä ensimmäistä kilometriä on päätietä ja sitten alkaa hauskuus. Vuoristomutkaa vuoristomutkan perään päivän loppuun saakka.

Filippiinit pääsi yllättämään upeudellaan. Tiesin kyllä että mäkiä on, mutta en osanut kuvitella kuinka upea Luzonin saari on. Sukelluskohteena tiesin kyllä Filippiinien upeuden, mutta en moottoripyöräkohteena.

Tiet tänään enimmäkseen päällystettyjä ja hyviä. Välillä tietyötä ja kuoppaisempaa mutta Teneret kulkee. Alamme on todennäköisesti planeettamme parhaimmat -86 ja -87 vuosimallin Teneret. Tietty ikä näkyy, mutta pyörien omistaja Sam on hoitanut niitä sweitsiläisen kellosepän tarkkuudella... varjopuolena tosin, että Samin naama menee aina vähän happamaksi kun kiristän vaijeria... ;) ... mutta osaa Sam pitää yllä itsekin kohtuullista marssitahtia.

Teknisiä murheita ei ole, jos ei lasketa nikottelevaa starttiani... mutta Teneressa on myös potkustartti joka ei potki takaisin. Päivän päättärillä Bontocissa olemme ennen brittien iltapäiväteeaikaa. Hieno ensimmäinen ajopäivä.

---

Yläkuva; aamukahvilla Samin ja Lindan autotallin edustalla.

Toiseksi ylin; Matti taittaa vuoristomutkaan Juha kantapäillään.

Keskellä; Päivän teit näyttivät enemmän tai vähemmän tältä.

Toiseksi alin; ensimmäiset vuorien riisiteressit tulivat myös kohdalle.

Alhaalla; välillä tiellä oli isompia esteitä kuin toisinaan... ;)

P3 | La Union

2010-01-10T05:54:00.001-08:00

P2 | La Union

Rantalomapäivä alkaa rantailulla. Eli aamiainen ja mereen, jota seuraa moottoripyörämatkoilla harvinainen tapahtuma. Makoilua biitzillä. Ei nyt kovin pitkään mutta kuitenkin... ;)

Makoilulta rantaa pitkin seuraavaan kylään jossa paikalliset kokoontuvat sunnuntai picnikeille. Me emme kuitenkaan jää picnikille kun koello käy kohti aikaa jona Linda (moottoripyörien vuokraaja) tulee hakemaan meidät hotellilta. Eli pyörien renkaita potkimaan ja varusteita sovittamaan. Pyörät näyttävät ainakin silmämääräisesti hyväkuosisilta ja todennäköisesti ovatkin monista vuosistaan riippumatta. Pyörien omistaja, sweitsiläinen Sam tuntuu osaavan ne ulkoa.

Kun kappeet sovitettu ja paperit kuitattu, joissa ymmärrämme moottoripyöräilyn olevan vaarallista lähdemme kukkotappeluun. Kylässä menossa suuri viikonlopputaistelu. Kyyti kehässä on kylmää. Vain voittaja poistuu areenalta hengissä. Poistumme filippiiniläisten kansanhuvista vähän sekavin tuntein. Oli mielenkiintoista nähdä, mutta harkitsemme nyt vielä toisenkin kerran ennen oman kukon hankintaa.

Kukkojen taisteltua todistamme auringon laskevan pilvettömään Etelä-Kiinan mereen... ja se pieni smagardin vihreä välähdys näkyy hetkellä jona aurinko katoaa mereen. Pakkaushommiin. Lähtö on puoli seitsemän. Ja mikäli Samiä oikein tulkitsemme edessämme on maan upeimpia teitä tulevina päivinä. Ja mitä enemmän olen Filippiineihin perehtynyt sitä enemmän näyttää siltä, että upein Filippiinit konepyöräkuljettajan näkökulmasta on juuri sillä seudulla maan pohjois-saarelle jonne olemme menossa... ;)

Yläkuva; 50v -päivällisellä Ken Rogers -ravintolassa jossakin Manilan ja La Unionin välissä.

Toiseksi ylin; Pekka ja Pekan Tenere Samin ja Lindan pihassa.

Keskellä; Sam näyttämässä reittiämme kartalta. Sam lähtee itse oppaaksemme, joten hyvien reittien hakuun ei tuhlaannu aikaa... ;)

Toiseksi alin; seuraava taistelupari kukkoareenalla.

Alhaalla; aurinko laskee länteen. Sen suuntaan kun lähtisi uimaan tulisimme noin keskelle Vietnamia. Ja täysin vastakkaisessa suunnassa kohdalle tuli jotakuinkin Mexicon Acapulco.

P1 | Manila - La Union

2010-01-09T09:28:00.001-08:00

P1 | Manila - La Union

Turistipäivä Manilassa. Kunnon unet ja turistin hommiin. Ensimmäisenä kohteena Imelda Marcosin rakennuttama Coconut Palace, joka kuitenkin oli kiinni koska siellä tehtiin elokuvaa. Mutta hyvä että jotakin jää myös seuraavalle kerralle. Siitä espanialaisten rakennuttamaan vanhalle hallintoaluelle, Intramurokseen joka aikojen saatossa tuhoutunut useampaan kertaan mutta joka restauroitu monesta kohtaa liki alkuperäiseen asuunsa. Hieno paikka. Ja olimme kunnon turisteja. Hevoskärryllä ympäri aluetta ristiin rastiin paikallisen tietäjän johdolla ;) ...

Chinatown oli chinatown filippiiniläisillä mausteiilla. Sitten olikin aika kokeilla Jeepneytä varsinkin kun meillä ei ollut enää käsitystä sijainnistamme... eikä sen enempää mihin Jeepney meni. Eikä koskaan tarkalleen ottaen selvinnyt mihin päädyimme, mutta uudempaan Manilaan kuitenkin. Kaupungilla monet kasvot ja vihreän mopotaksin kuljettaja tietää missä on hotellimme.

Hotellilta lentokentälle. Juha saapuu kun kuuluikin saapua ja Alin hiacella La Unioniin, joka kuusi tuntia pohjoiseen. Perillä puolen yön aikaan. Paikka on Manilaa pienempi. Yksi katu ja monta... mitä adjektiiviä sitä käyttäisi... mielenkiintoisia riisotteja... ;) ... paljon suuria saksalaisia miehiä pienien paikallisten tyttöjen kanssa. Emme halua kumpiakaan. Pimeällä kadulla on yksi pieni kioski auki. Otamme synttärikaljat ja sipsipussin kakuksi. Juha täyttää tänään 50v. Huomaan olevani porukan ainut keski-ikää lähestyvä mies... :)

yläkuva; arvaa kuka ei kuulu joukkoon!

toiseksi ylin; tuktuk mallia Manila... kuskin taakse mahtuu pari ja koppiin mahtuu niin ikään pari... joukkokuljetusväline siis... ;)

keskellä; turistihommissa. Hevoskyydissä vanhalla espanjalaisen hallintoalueella.

toiseki alin; polkuriksankuljettaja nukkuu duunissa.

alakuva; Manilan uutta ja vanhaa... kaupungilla monet kasvot ja väkeä kahden suomen verran. Koko maassa noin 90 miljoonaa.

P0 | Hong Kong - Manila

2010-01-08T06:48:00.000-08:00

P0 | Hong Kong - Manila

Paha mennä sanomaan, mutta tuntuu siltä, että Finnairin päätös ulkoistaa matkatavaroiden käsittely ei ollut mikään kovin fiksu päätös. "Pääsemme matkaan noin puolen tunnin kuluttua kun viimeiset laukut saadaan lastattua", kuulutti kippari Helsingissä ollessamme myöhässä lähdöstä jo tunnin. Samankaltaisia kuulutuksia ollut monilukuisilla muillakin lennoilla.

Mutta matkaan päästään ja reilu yhdeksän tuntia myöhemmin sinivalkoiset siivet ovat Hong Kongissa. Kolme tuntia lisää Matilla ja minulla niin olemme Manilassa. Pekka jäi muutamaksi extra tunniksi Hong Kongiin kun menetti oman lentonsa.

En tiedä tarkelleen ottaen millaiset odotukset minulla oli Manilasta, mutta Manila vaikuttaa positiiviselta rähjäkylältä... kaikki on boheemisti rempallaan ja ilmeisesti saa olla myös jatkossa. Itse filippiiniläiset vaikuttavat vähintäänkin ystävällisiltä ihmisiltä. Länsimaalaisesta tehokkuudesta ei ole tietoa mutta kaikki toimii.

Teemme Matin kanssa muutaman kilometrin saitsarin ja ydinkeskusta, jossa hotellimme sijaitsee tulee jotakuinkin tutuksi. Moottoripyörän vuokraajia kaupungista ei löydy. Ylitiöystävällinen turistoimiston täti tietää yhden paikan mutta sen puhelin ei vastaa. Minulla ajatuksena, että ottaisimme pariksi viimeiseksi päiväksi jotakin kaksirattaista moottorilla varustettua Manilasta, mutta ainakaan tänään ei selvinnyt onnistuuko.

Pekka ilmestyy viiden kulmilla. Päivällinen kuubalaisin rytmein La Havannassa ja unimaille. Taidamme kaikki kolme olla lähestymässä keski-ikää :)

Huomenna saamme vielä yhden vahvistuksen joukkoomme kun Juha tulee. Tämä matka tehdäänkin todella pienellä porukalla. Meitä on elämän tarkoitusta toteuttamasta 4 konepyöräkuljettajaa; Juha Risto, Matti Lager, Pekka Sahamies ja allekirjoittanut. Entuudestaan pieni porukkamme väheni vielä kahdella vähän ennen lähtöä. Mutta suuri riski tuntuu silti olevan että tästä pioneeritestimatkasta tulee hyvä ellei erinomainen matka.

yläkuva; Hong Kong... eli melkein laskeutumassa

toiseksi ylin; Manilaan Pholippine Airlanesin siivin ja uusi hieno oksennuspussi kokoelmissa... ;)

keskellä; poliisit ovat Manilassa iloisia. Ajavat ilmapallot pyörissä.

toiseksi alin; Jeepney... jotakin hyvin Filippiiniläistä... pidennetyt jeepit ovat kaupunkiliikenteen yleisimpiä yleisiä kulkuneuvoja.

alhaalla; töitä tarjolla. Merille löytyi korttelillinen työpaikan tarjoajia. Jäimme kuitenkin miettimään vielä... ;)

P -1 | Tuusula - Hong Kong

2010-01-07T00:50:00.000-08:00

P -1 | Tuusula

Pakkauspäivä ja lähtöpäivä… tähän aikaan vuodesta lähteminen kookospalmumaisemiin ei ole koskaan harmittanut, eikä nytkään mutta melkein kuitenkin… ;) … sen verran harvinainen talvi on täällä Suomen etelässäkin. Mutta blogi perustettu ja pakattu. Viimeiset kaurapuurot ja lentokentälle. Niin, isoäitini syötti minulle lapsena päivittäin kaurapuuroa aamupäivisin ja hyvin se maistuu edelleen. Lentoreitti kulkee Finnairilla suoraan Hong Kongiin ja sieltä Philippine Airlanesilla Manilaan… ja alkaa jo jännitämään minkälaiset oksennuspussit Philippine Airlanesilla on, ne puuttuvat kokoelmistani… ;)

Lähtökuva; Lumienkelit patiolla… kerran talvessa tarttee tehdä. Vaimoni Ritva ei ollut yhtään huonompi… mutta hän onkin avantouimari.